National Council of Churches

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
National Council of Churches
Perustettu 1950
Tyyppi ekumeeninen järjestö
Toimiala päälinjan protestantismi
Puheenjohtaja Elizabeth Eaton
Kattojärjestö Kirkkojen maailmanneuvosto
Aiheesta muualla
Sivusto

National Council of Churches of Christ in the U.S.A. (lyh. National Council of Churches, NCC) (aik. Federal Council of Churches) on yhdysvaltalainen päälinjan protestantismin, anglikaanien ja itäortodoksisten kirkkokuntien yhteinen neuvosto. Kyseessä on Yhdysvaltain suurin ekumeeninen toimielin, johon kuuluu 37 jäsenyhdistystä. Jäsenyhdistyksien jäsenmäärä on yli 35 miljoonaa ihmistä.[1] Järjestön kansainvälinen vastine on Kirkkojen maailmanneuvosto.[2] Muita vastaavia kirkkoja edustavia järjestöjä Yhdysvalloissa ovat National Association of Evangelicals ja American Council of Christian Churches.

Järjestö on perustettu vuonna 1950. Sen tarkoitus on olla toimielin, jonka kautta jäsenkirkot voivat ilmaista yhteistä uskoaan ja tehdä yhteistyötä. Järjestön päämaja sijaitsee New Yorkissa.[3]

NCC pyrkii edistämään yhteistyötä jäsenyhteisöjen ja kumppanieden välillä. Järjestö työ jakautuu neljään osa-alueeseen: teologiseen vuoropuheluun, uskon ja opin asiohin, uskontojen välisiin suhteisiin sekä yhteistyöhön yhteisten huolenaiheiden parissa. Tällaisia aiheita ovat muun muassa kristillinen koulutus, ekumeeninen uskonmuodostus, johtajuuden kehittäminen, yhteistyötoiminta sekä edunvalvonta oikeuden ja rauhan kysymyksissä. Lisäksi NCC tekee yhteistyötä rasimin vastaisessa työssä.[4]

NCC on käynnistänyt useita kirkkojen välisiä toimia, kuten englanninkielisen Raamatun tarkistuksen (Revised Standard Version), uskonnollisen kasvatuksen, evankelioinnin ja perhe-elämän materiaalien julkiasemisen sekä uskonnollisten ja moraalisten arvojen edistämistä lähetystoiminnassa.[2]

Federal Council of Churches of Christ

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päälinjan protestanttien kirkkojen kattojärjestö Federal Council of Churches of Christ (FCC) perustettiin vuonna 1908. Alusta lähtien järjestö oli tiukasti liberaaliteologien ja sosiaalisen evankeliumin liikkeen johtama. Perustamishetkellä FCC:hen kuului 33 eri kirkkokuntaa ja 17 miljoonaa jäsentä.[5]

Järjestö oli yhteiskunnallisesti ja toiminnallisesti suuntautunut. Järjestö ilmoitti tehtäväkseen kaikkien kristittyjen "veljeyden, palvelustyön ja yhteistyön" edistämisen. FCC toimi poliittisesti suhteellisen vapaasti ja sitä on pidetty uskonnollisen vasemmiston ensimmäisenä suurena valtakunnallisena toimijana.[5]

National Council of Churches (1950–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Marraskuussa 1950 perustettiin ekumeniaa tavoitteleva National Council of Churches johon myös FCC liittyi. Perustamiskonventti pidettiin Clevelandissa, Ohiossa. Järjestö on korostanut teologisen todistuksen ohella sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä.[6]

Kytkökset kommunismiin

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmän sodan aikana NCC:ssa toimi useita maailmansotien välisten vuosikymmenien radikaaleja, joiden asenteet Neuvostoliittoa kohtaan olivat myötämielisiä. Kylmän sodan aikana järjestö erkani yleisen mielipiteen kommunisminvastaisesta valtavirrasta. Vuonna 1954 järjestö käytti kannanotossaan neuvostomyönteisiksi tulkittuja koodisanoja kristisoiden kansan sortamista ja poliittista imperialismia sekä edellyttäen ydinaseista luopumista ja kansainvälisen eetoksen luomista. Vuonna 1956 NCC:N edustajat vierailivat Neuvostoliitossa ja pidättäytyivät arvostelemasta kommunistista järjestelmää.[7]

Myötämielisen papiston ja fundamentalistien välillä olikin tähän aikaan lakkaamaton kampanja, joka leimasi päälinjaa varsin pitkän aikaa. 1950-luvulla kommunisteja tutkinut kongressin edustajainhuoneen valiokunta alkoi tutkia päälinjan kirkkojen sisällä vaikuttaneita radikaaleja. Komitean tutkinnassa FCC:n sotienvälisen ajan johtajista neljällä oli kytkökset kommunistiseen puolueeseen ja 60 johtokunnan jäsenellä oli kytköksiä kommunistisiin peitejärjestöihin. Järjestö vaati komitean pikaista lakkauttamista.[7]

Rotuerottelun vastaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NCC perusti 7. kesäkuuta 1963 rotuasian komission[6], jonka tehtävänä oli Martin Luther Kingin lainsäädäntöhankkeiden edistäminen poliittisen vaikuttamisen tasoilla. NCC oli järjestämsässä Kingin, sosialistien ja ay-liikkeen yhteistä Washingtonin marssia, johon osallistui arviolta 40 000 päälinjalaista. NCC ryhtyi painostamaan John F. Kennedyä hyväksymään uuden kansalaisoikeuslain. NCC:llä oli tärkeä rooli Kennedyn salamurhan jälkeisissä kongressin kuulusteluissa ja samanaikaisissa katumielenosoituksissa.[8]

Jäsenjärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

NCC:n jäsenyhteisöt edustavat anglikaanista ja ortodoksista kirkkoa sekä päälinjan protestantismia, historiallista mustaa kirkkoa sekä elävän rauhan perinteitä korostavaa protestantismia. Lisäksi NCC:n piirissä toimii tarkkailijajäseniä katolisesta kirkosta ja muista protestanttisista tunnustuskunnista.[1]

  • Ruotsila, Markku: Uskonnollinen vasemmisto Yhdysvalloissa. Historia, oppi ja politiikka, s. 156. Tampere: Tampere University Press, 2014. ISBN 978-951-44-9386-7
  1. a b Member Communions National Council of Churches. Viitattu 15.11.2023.
  2. a b National Council of the Churches of Christ in the U.S.A. Britannica. Viitattu 16.11.2023.
  3. Ruotsila 2014, s. 13
  4. About us National Council of Churches. Viitattu 15.11.2023.
  5. a b Ruotsila 2014, s. 64
  6. a b History National Council of Churches. Viitattu 16.11.2023.
  7. a b Ruotsila 2014, s. 156–161
  8. Ruotsila 2014, s. 187